Home again.

Kotiuduttuani eilen Fin5-rastiviikolta Kuusamosta (Rukalta) ja nukuttuani kymmenen tunnin yöunet päätin jälleen tulla kirjoittamaan pienen päivityksen tänne blogiini. Vaihtovuoden osalta nyt ei oikestaan ole mitään suurta tai mahtavaa kerrotavaa, paitsi että host dadini lhetti minulle sähköpostilla viimeisenkin lentoni aikataulun, joka kuitenkin oli vain alustava versio ja saattaa siis vielä muuttua. Sen mukaan kuitenkin joudun tai pääsen - miten sen nyt sitten ottaa - yöpymään Washington Dullesin lentokentällä, sillä lentoni Detroitiin lähtee vasta seuraavana aamuna. En ole koskaan ollut yksin hotellissa, mikä tuntuu nyt melko pelottavalta, mutta ehkäpä joku muukin vaihto-oppilas yöpyy samassa hotellissa kanssani.

Sitten muita asoita. Rastiviikolla oli hauskaa ja suunnistus meni erinomaisesti, yli omienja muidenkin odotusten. Oli kiva tavallaan jo päättää kansallisten kisojen suunnistuskausi onnistumisiin. En muuten varmaankaan ole muistanut täällä blogissa vielä mainita, että loysin aivan hostperheeni läheltä suunnistusseuran nimeltään Suothern Michigan orienteering club. Toivon että voisin joskus osallistua heidän harjoituksiinsa, jottei suunistustaito pääse täysin ruostumaan. Mutta joka tapauksessa sijoituin rastiviikolla 9:nneksi 18-sarjassa, jossa siis kilpailevat myös minua vuotta vanhemmat suunnistajatytöt. Kisat olivat melko fyysisiä, mutta myös taidollisesti vaativia. Vapaa-ajalla olikin sitten kisojen välissä aikaa tehdä kaikenlaista, kuten valloittaa Rukan huippu ja laskea alas kesäkelkalla ja vaeltaa Pieni Karhunkierros (12km) sekä vierailla Kuusamon suurpetokeskuksella.

Mutta hei, Sj-21!! KOlme viikkoa lähtöön..

Väsynyt, onnellinen, elossa.

Juurikin noita fiiliksiä nyt juuri päällimmäisenä mielessäni, kun makaan auringossa pihanurmella keskittyen viimeinkin rauhoittumaan hektisen pariviikkoisen jälkeen. Sitä se teettää kun on joka ikinen päivä jotakin ohjelmaa. Kuluneena kesäloman ensimmäisenä viikkona olen lähinnä suunnistanut, tai ainakin kaikki mitä olen tehnyt on ollut jollakin lailla kytköksissä suunnistamiseen. Tavallaan on ihan kivakin päästä 'pakoon' suunnistuksen tuomia paineita vuodeksi jonnekkin, missä suunnistaminen on sana paperilla tuomatta kenellekkään minkäänlaista mielikuvaa siitä, millainen laji onkaan kyseessä.

Olin siis viime viikon Leimaus-leirirllä Rovaniemellä, tarkemmin Ounasvaaralla, tosin harjoitukset sijoittuivat muuallekin kuin tuolle mainitulle mäelle. En ole ennen ollut Lapissa suunnistamassa, sillä sinne on meiltä kotoa kyllä matkaa ihan juhlavasti. Maasto oli sanalla sanoen erilaista. Meillä täällä etelässä etenemisen esteenä ovat lähinnä tiheät kuusikot ja hakkuuperkee, jotka maanomistaja on jättänyt lojumaan pitkin pituuttaan metsän. Lapissa suurin hidaste olivat rakkakivikot ja muinaisrannat, sekä loputtomat märät suot. Keli oli kuitenkin kohdallaan, sillä yhtenäkään päivänä ei elohopea jäänyt alle 23 asteen.

Vaihdonkin osalta olen saanut asioita järjestykseen äitini suosiollisella avustuksella. Nyt minulla on haastatteluaika lähetystöön viisumin hakua varten Helsingissä jos kaksi viikkoa ennen muita, kun en yhteiselle ajalle päässyt. Olen jopa onnistunut pitämään kaikki tärkeät paperit kasassa, mikä on minun organisaatiokyvylläni saavutus, puhumattakaan siitä että ne ovat tallessa ja jopa löydettävissä.

Kirjoittelen uudestaan jos (ja kun) jotain jännää tapahtuu. Viimeistään sitten kun menen käymään sellä viisumihaastattelussa. Ylihuomenna lähden rippileirille isoseksi, joten ainakaan viikkoon minusta ei varmaankaan kuulu.

Sm-kisoja ja viisumihuolia.

Olin viikonloppuna suunnistuksen Sm-kisoissa Joutsenossa. Matka oli keskimatka, mikä siis ikäisilläni (17-sarja) tarkoitti kahta noin 2,7 kilometrin rataa päivän aikana: ensin karsintaa ja sitten joko A- tai B-finaalia karsintamenestyksestä riippuen. Nämä olivat viimeiset Sm-kisat ennen lähtöä ja arvatkaa mitä, minä sijoituin palkinnoille! Olin seitsemäs, mihin en kyllä olisi ikinä uskonut. Hienoa päivää täydensi myös ystäväni 14. sija samassa sarjassa. Tämä oli ensimmäinen palkintosijani Sm-kisoissa ja olin kyllä ylpeä, sillä se tuli suunnistusmaastosta, eikä miltään polkujuoksuradalta.

Siinä se  on!

Sen kyllä sanon että varmaan jokainen huomasi että viikonloppuna, etenkin lauantaina oli todella kuuma ja niin kyllä oli Joutsenossakin. Kun lähdimme kisapaikalta, oli auton mittarissa +29°C. Voin kertoa että oli kuuma juosta metsässä, vaikka suunnistaessa on kyllä aina kuuma..

No, sitten siihen viisumiongelmaan. En pääse Yfun yhteiseen viisuminhakupäivään 10.7. ja minun tarvitsisi hakea itselleni aika, jota en kuitenkaan voi hakea, ennen kuin Yfu lähettää minulle koodin, jonka kanssa voin täyttää nettihakemuksen, jolla saan itselleni haastatteluajan. Monimutkaista ja vaikeaa. Miksei vain yksi puhelinsoitto voisi riittää.

Auringonlaskua kotimatkalta

Valmennusta ja viimeinen kunnon koulupäivä.

Tänään se oli. Viimeinen kunnon koulupäiväni lukiossa täällä Suomessa seuraavaan lähes puoleentoista vuoteen. Tuntuu jännitävältä, hienolta, haikealta, ihanalta, vapauttavalta ja toisaalta myös hieman pelottavalta, kaikelta tältä samaan aikaan. Mutta samalla olen niin onnellinen siitä, että koulua on jäljellä enää vain kuuden päivän koeviikko, kokeidenpalautuspäivä ja kevätjuhla. Siis yhteensä kahdeksan päivää. Ja sitten alkaa loma, jonka loppupuolella lähden kauas pois.

No, kuten otsikosta ehkä huomaakin olin viikonloppuna vaihtarivalmennuksessa, jonka Yfu järjesti kaikille vaihto-oppilaiksi syksyllä lähteville. Siellä oli muistaakseni 135 nuorta joista 60 oli lähdössä Yhdysvaltoihin. En ollut koskaan ajatellut, että meitä olisi niin paljon. Mutta kaikki olivat todella mukavia, tai ainakin he, joiden kanssa puhuin olivat todella ihania ja avoimia sekä iloisia ihmisiä. Sinänsä sääli, etteivät vaihto-oppilaat loppujen lopuksi kovinkaan paljoa ole tekemisissä toistensa kanssa. Vaikka toisaalta se lieneekin ihan itsestäkin kiinni.

Valmennuksessa meille kerrottiin moneen kertaan, mitä vahto-oppilasvuoden aikana ei saa tehdä. Nyt siis tiedän, eeten esimerkiksi saa tulla raskaaksi tai viettää koko kesää rannalla poikien kanssa. Eipä silti, en olisi kumpaakaan tehnyt vaikka minua ei olisi kiellettykään. Vähän minulle jäi koulutuksesta auki, mitä vaihtovuonna saa tehdä: ehkä kaikki mitä ei ole erikseen kielletty on sallittu. Joka tapauksessa sain kyllä koulutuksesta paljon irti: etenkin siitä osasta, jonka piti yhdysvaltalaissyntyinen ja englantia äidinkielenään puhuva mieshenkilö, jonka nimen olen jo ehtinyt unohtaa. Hän opetti meille smalltalkia ja kontaktin ottamista ihmisiin. Siis juuri niitä asioita, joissa olen huono tai ainakin heikkotasoinen.

Tässäpä vielä kuva, joka kiteyttää hyvin fiiliksiäni:

Ruotsista.

TUlin kotiin eilen, voisiko sanoa väsyneenä, mutta onnellisena. Unta ei jälkimmäisenä yönä tullut kuin vajaa neljä tuntia, mutta menoa se ei vielä haitannut. Varsin lyhyeksi jääneet viimeöiset yöunet sensijaan hieman unettivat tänään historian tunnilla. Taistellen pysyin kuitenkin jotenkuten tajuissani tunnin loppuun asti.

Lähdimme siis Ruotsiin opintomatkalle sunnuntaina. Kerrankin 30 oppilaan vuosikurssista on jotakin hyötyä; voimme tehdä koko vuosikurssin opintomatkoja. Kurssi oli RUB2, ja tätä matkaa oli syksystä asti suunniteltu. Eikä se ollut lainkaan pöllömpi. Päivä Tukholmassa oli eritysesti hauska, koska itse en ole ontaakaan kertaa naapurimaamme pääkaupungissa käynyt ainakaan sen ikäisenä että muistaisin. Kaupungin vanha osa oli hyvin kaunis, mutta uusi osa oli mielestäni liian täynnä ja meluisa. Opintomatkan puitteissa kävimme kahdessa museossa; Livrustkammarenissa ja Medeltismuseetissa. Näistä löysin mielenkiintoisempana jälkimmäisen, vaikka kaikki muut pitivtkin enemmän Livrustkammarenista. Itse sain ruotsinkielisestä opastuksesta enemmän irti Keskiaikamuseossa, enkä muutenkaan erityisesti nauttinut kuninkaiden vaatteiden tiirailusta.

Mutta koulua on jäljellä enää 16 päivää. Kuusitoista. Se on tosi vähän. Sitten tulee kesä, joka menee kuin siivillä. Ja sitten koittaa lähtö. Juttelin taas tänään hostfamilyni isän kanssa. He vaikuttavat hyvin mukavilta ihmisiltä. Voisin kertoa heistä enemmän lähitulevaisuudessa.