Laivaan, laivaan.

Ruotsinlaivalle. Ja Ruotsiin suunnistamaan. Joko nyt? Juurihan siihen oli aikaa kuukausi. Ja suunnistusreissun jälkeenhän onkin enää yksi yö kotona, ja sitten alkaa matka kohti suurta maailmaa. Lähtien Helsingistä, jossa vietän yhden yön ennen lentokentälle menoa.

No, nyt olen nähnyt suunnileen kaikkia niitä kavereita, joita olin sopinutkin näkeväni, viimeisen kerran seuraavaan vuoteen. Vaikken kyllä jotenkin ole sitä vieläkään tajunnut. Vuosi on niin pitkä aika, ettei sitä hahmota. Ehkä tajuan asiat vasta ensimmäisenä päivänä uudessa koulussa, jossa kukaan ei puhu kanssani samaa kieltä. Ystäväni lupasivat pitää yhteyttä minuun, mikä on toisaalta mukavaa, sillä silloin he eivät unohda minua. Niinkuin en minäkään heitä.

Viimeiset "suomipäivät" tosiaan vietän Ruotsissa suunnistamassa sinne kanssani lähtevien kavereiden kanssa. Kotiin tultuani minun on varmaan pakko aloittaa armoton pakkaaminen, sillä sitten ei voi enää ajatella että: "Kyllä minä sitten huomenna pakkaan" kun ei ole sitä huomista kotona, jolloin voisi pakata. Ja mitäs sielä koulutuksessa sanottiinkaan pakkaamisesta? ⎯ Pakkaa HYVISSÄ AJOIN ennen matkaa. Onneksi se on suhteelinen käsite.

*edit: Totesin että viikonlopun reissulle Ruotsiin on helpompi pakata kuin matkalle vuodeksi Amerikkaan. Mistähän mahtaa jouhtua...

  Joka tapauksessa olen nyt tehnyt suurimman osan tarvittavista shoppailuista ennen lähtöä (vain tuliaiskarkit puuttuu... ) ja jopa saanut toppavaatteet ja muutaman paidan laitettua lattialle siihen pinoon, joka lähtee mukaani Michiganiin. Aikaa bussin lähtöön on alle tunti, joten taidanpa lopettaa tähän tällä erää.

Sj-4

Lämpöö ja valoo.

Sitähän on tässä viimeaikoina piisannut ihan siihen asti, että lämpöhalvauskuolema on lähellä ja kyllä ei voi treenata kuin iltaisin kun ei enää ole niin tappavan kuuma..

maalaisromanttinen iltalenkkikuva (y)

Mutta niin, viikko on taas vierähtänyt nopeasti ja aikaa lentokoneen lähtöön Helsinki-Vantaalta on enää alle kaksi viikkoa. Se tuntuu hurjalta. Viime päivinä olen jutellut useaan otteeseen isäntäperheeni kanssa ja he todella tuntuvat olevan yhtä innoissaan kuin minäkin. On kiva todeta, että on odotettu vieras. Sen lisäksi olen ostanut isäntäperheelleni tuliaisia ja saanut varmistuksen lennoistani Yfulta. Nyt on siis varmaa, että olen yötä Dullesissa, mutta niin on varma sekin, että Dullesissa on yötä muitakin. Näiden lisäksi olen myös suunnistanut ja koonnut kuvia Suomesta, jotta voin sitten perillä näyttää niitä ja kertoa, millaista kotimaassani oikeastaan onkaan.

Viime viikolla olin tiistaina yhden parhaista kavereistani läksiäisissä. Hän lähti sunnuntaina kohti Mexicoa, ja on saamani tiedon mukaan pääsyt myös perille. Hänen toimiaan voipi seurata täältä [klik]. Lettukesteillä oli ihan hauskaa, ja näin siellä varmaan sellaisiakin ihmisiä, joita en olisi muuten nähnyt ennen lähtöäni. Ja muistin olla se ärsyttävä sitkeä vieras, joka ei lähde kulumallakaan.. Vietin hänen luonaan aikaa varmaan ainakin seitsemän tuntia, mutta se ei kuulemma haitannut. Enkä edes syönyt kakkia lettuja.

Niin, itsehän en ole luvannut minkäänlaisia läksiäisiä järjestää, joten ihmiset tulevat yllättäen katsomaan minua kotiini. Olen yllättävän tärkeä yllättävän monelle ihmiselle Yllättävän moni haluaa vielä nähdä minut ennen lähtöäni. Toisaalta on ollut kiva nähdä sellaisiakin ihmisiä, joita ei ehkä muuten näkisikään. Tänään (eilen) kylässä oli äitin kurssikaveri, ja (yli)huomenna tulevat kummitätini vaarini. Samana päivänä (torstaina) myös menemme muutaman kaverini kanssa viettämään 'läksiäisiä'. Siitäkin tulee varmasti hauskaa, enpä ole pitkään aikaan kunnolla viettänyt aikaa juuri sillä porukalla.

Tässä tilanne tällä hetkellä, Sj-13!!

Home again.

Kotiuduttuani eilen Fin5-rastiviikolta Kuusamosta (Rukalta) ja nukuttuani kymmenen tunnin yöunet päätin jälleen tulla kirjoittamaan pienen päivityksen tänne blogiini. Vaihtovuoden osalta nyt ei oikestaan ole mitään suurta tai mahtavaa kerrotavaa, paitsi että host dadini lhetti minulle sähköpostilla viimeisenkin lentoni aikataulun, joka kuitenkin oli vain alustava versio ja saattaa siis vielä muuttua. Sen mukaan kuitenkin joudun tai pääsen - miten sen nyt sitten ottaa - yöpymään Washington Dullesin lentokentällä, sillä lentoni Detroitiin lähtee vasta seuraavana aamuna. En ole koskaan ollut yksin hotellissa, mikä tuntuu nyt melko pelottavalta, mutta ehkäpä joku muukin vaihto-oppilas yöpyy samassa hotellissa kanssani.

Sitten muita asoita. Rastiviikolla oli hauskaa ja suunnistus meni erinomaisesti, yli omienja muidenkin odotusten. Oli kiva tavallaan jo päättää kansallisten kisojen suunnistuskausi onnistumisiin. En muuten varmaankaan ole muistanut täällä blogissa vielä mainita, että loysin aivan hostperheeni läheltä suunnistusseuran nimeltään Suothern Michigan orienteering club. Toivon että voisin joskus osallistua heidän harjoituksiinsa, jottei suunistustaito pääse täysin ruostumaan. Mutta joka tapauksessa sijoituin rastiviikolla 9:nneksi 18-sarjassa, jossa siis kilpailevat myös minua vuotta vanhemmat suunnistajatytöt. Kisat olivat melko fyysisiä, mutta myös taidollisesti vaativia. Vapaa-ajalla olikin sitten kisojen välissä aikaa tehdä kaikenlaista, kuten valloittaa Rukan huippu ja laskea alas kesäkelkalla ja vaeltaa Pieni Karhunkierros (12km) sekä vierailla Kuusamon suurpetokeskuksella.

Mutta hei, Sj-21!! KOlme viikkoa lähtöön..

And that's who I am.

Päätin että nyt kun on aikaa hieman yli kuukausi siihen että lähden pois kotiSuomesta, on aika miettiä, kuka olen,jotta voin sitten verrata sitä siihen, kuka olen kun tulen takaisin Suomeen kesäkuussa 2015. Päätin toimia tavalla, joka varmasti on kulunut ja vanhanaikainen, mutta mielestäni silti hauskempi kuin sellainen perus 'Hei olen Maiju, 16, ja asun Suomessa. Perheeseeni kuuluu, jne.' -postaus, jollaisen olen jo periaatteessa tehnytkin. Päätin siis etsiä internetin ihmemaailmasta anthatswhoiam-kuvia, jotka sopivat itseeni ja tässä on tämän etsinnän satoa. Kuvat ovat pääasiassa tumblr- ja weheartit-sivuilta.

Jep, Sellainen mä olen :) ei mulla muuta asiaa sitten ollutkaan. Sj-33.