31 päivää

Tasan kuukauden päästä olen Washington D.C:ssä, Dullesin kansainvälisellä lentokentällä odottamassa, että matkani takaisin Atlantin yli voi alkaa. Kuukausi tuntuu todella lyhyeltä ajalta kaikkien amerikkalaisten ystävieni kanssa. Kuukausi tuntuu todella pitkältä ajalta ilman kaikkia tetä siellä Suomessa. Kuukauden päästä minun täytyy olla hyvästellyt kaikki täällä, ja valmistautua kotiinpaluuseen. Sanompa vain, kotiiinpaluu tulee olemaan minulle sopeutumista ihan niin kuin tänne tuleminenkin oli. On Suomi ja Amerikka kuitenkin jonkin verran erilaisia.

Joka tapauksessa otetaanpa nyt hiukan kuulumisia tähän väliin. South Lyoniin on tullut kesä. Skipattiin kevät ja nyt on lämmintä sellainen 25 astetta joka päivä. Paitsi että aina välillä on sadepäivä ja 11 astetta, ja tämä tietenkin osuu useinmiten jalkapallopelipäivälle. Ja jalkapallosta puheen ollen kausi on melkein paketissa. JV:n viimeinen peln on maanantaina, ja sen jälkeen minä ja muutama muu JV-pelaaja päästään vielä jatkamaan kautta varsityssä. Tänään oltiin jo haistelemassa tunnelmaa Swartz Creekissa, jossa pelattiin pienimuotoinen varsityturnaus. SLHS hävisi kaikki kolme peliään (yllätys) mutta oli silti ihan hauskaa, ja innolla odotan tiistaita, kun päästään mukaan varsityn harjoituksiin.

Tällä viikolla tiistaina oli senior night, eli joukkue muisti kaikkia valmistuvia (? graduating) senioreja kukilla ja saatiinpa me myös tollaiset hienot keksit. Tietenkin oli turkasen kylmä, niinkuin enemmän vähemmän aina kun jotakin kivaa tapahtuu, mutta silti oli hauskaa. Samalla tämä oli siis kauden viimeinen sarjapeli kotona (Welcome to the Jungle). Henkilökohtaisesti tykkään vieraspeleistä enemmän, mutta niitä ei nyt ole ihan kauhean montaa kauteen mahtunut.

Koulua minulla on periaatteessa jäljellä 2 viikkoa. Pääsen siis pois koulusta samaan aikaan kuin te, mutta valmistujaisseremonia on vasta 6. kesäkuuta. Ja siitä on sitten vain viikko siihen, että tulen kotiin. Ai niin. Ja prom on perjantaina 29.6. Sinne olen näillä näkymin menossa japanilaisen ystäväni Patrician ('Miki'n) kanssa.

Eipä minulla ai sitten mitään muuta mielenkiintoista nyt tällä erää, ajattelin nyt lähinnä tulla kertomaan että olen hengissä.

The First Day Of School

Tänään se sitten alkoi. Koulu. Ihan just niin pelottavana ja outona ja erilaisena ja hienona kuin kuvittelinkin. Heräsin jo ennen herätystäni kello 5.57 nukuttuani noin kolmisen tuntia yöunia, mutta se ei menoa haitannut. Ai kuinka niin jännitin ensimmäistä koulupäivää? Enkä jännittänyt. Muuten vaan valvoin.

pihalla oli melkein pimeää, kun lähettiin kotoa.

Tuntui kyllä vähän hassulta mennä oikeasti kouluun. Kyllähän mä siellä oon rampannut monen monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, mutta silti. Ja vielä kummallisemmalta tuntuu, että menen sinne huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä. Aina uudestaan. Ja jouluun asti minulla on joka päivä sama lukujärjestys:

Klo 7:20-8:18  20th Century Perspectives

 klo 8:24-9:22   German 2

klo 9:28-10:26   Algebra 2

klo 10:32-10:58 Lunch

klo 11:04-12:02 Ceramics

klo 12:08-1:09 Government

klo 1:15-2:13 Foundations of Health and Physical Education

Tänään meillä tosin oli vain 'half day' eli päästiin kotiin jo 10.08 tai jotakin sellaista. Sinäkin aikana kuitenkin ehti sattua ja tapahtua ja hieman sekavissa tunnelmissa odotankin huomista; ensimmäistä virallista koulupäivääni. HUomenna siis se kuuluisa riemu repeää, kun ruvetaan oikeasti yrittämään jotakin opiskeluakin, kun tänään lähinnä vaan opetin opettajia lausumaan mun simeni niin, että se in tunnistettavissa (ei Meizu eikä Mazu).

True story bros.

Tosiaan kun päästiin koululle, oli ensimmäinen haaste löytää ensimmäinen luokka. Karttani (alla) oli hieman vanhahtava, mutta vielä tässä vaiheessa se toimi oikein erinomaisesti. Ensimmäinen tuntihan minulla on Englanti ja se on yhdessä Brianin kanssa, mutta hän ei tiennyt yhtään sen enempää kuin minäkään, mihin olimme menossa. Luokka kuitenkin läytyi melko helposti, ja opettaja oli heti todella kiinnostunut Suomesta ja suomalaisuudesta. Tuossa luokassa tapasin myös japanilaisen vaihto-oppilaan, jonk akanssa en kyllä tuon tunnin jälkeen ole samoilla kursseilla, mikä on sinänsä ikävää. Hän oli vähän ujo, mutta tosi mukava.

TOinen tunti oli saksaa. Ja se oli kyllä pääsäni iloisesti toisen kotimaisen kanssa sekaisin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Onneksi kukaan muukaan ei kuitenkaan ollut ihan terävimmillään heti ensimmäisellä tunnilla, joten minullahan on aikaa kerrata. Opettaja ei ehkä ollut ihan suurin lempparini, mutta ainakin hän piti minusta. Tunnin jälkeen totesi vain, että 'I love your name, Maiju'

Kolmannella tunnilla (nämähän oikeasti kestivät 26 minuuttia, eivät koko tuntia) olinkin sitten onnellisesti väärässä luokassa, sillä joku nimeltä mainitsematon hostisäni oli merkinnyt karttani väärin. Ei se mitään, tutustuin yhteen erittäin mukavaan fysiikanopettajaan (Mr. Caves aka Caveman), joka auttoi minua mielellään, ja lopulta löysin seuraavan kuuden minuutin tauon aikana jopa oikean matematiikanluokan, jossa opettaja otti asian huumorilla ja lupasi merkitä minut läsnäolleeksi.

Surullisen kuuluisa kartta. Ensimmäinen kerros.

Keramiikan tai savitöiden tai mikäsenytsittenonkaansuomeksi opettajakin vaikutti yllättäen mukavalta. Hän ei turhia paasannut vaan luapsi säästää sen huomiselle. Niinpä me saimme tutustua toisiimme. Muutama sophomoretyttö, joiden kanssa istuin samassa pöydässä, vaikuttikin hyvin kiinnostuneelta Suomesta, vaikkei kyllä mitään kotimaastani tiennytkään. He olivat kuitenkin hyvin mukavia. Kenties saan heistä itselleni kavereita.

 

Governmentinopettaja Mr Simovski on kotoisin Makedoniasta. Mutta hän on oikeasti serbi. Tämä tuli äärimmäisen selväksi hänen tunnillaan. Hän oli ainoa, joka laittoi meidät suoraan itsemäärittämäänsä istumajärjestykseen. Hän ehkä hieman jaarittelee, mutta ainakin ymmärtää, ettei oppilaiden selkiä kannata pilata kirjojenkanniskelulla, vaan kannattaa antaa oppilaille yksi kirja kotiin ja pitää luokassa 'luokkakirjoja' eli samoja kirjoja. So clever! 

  

ootd

Jos nyt vielä kerron viimeisestä tunnista, niin opettaja oli ihan mahtava. Hän haluvi ihan välttämättä arvata, mistä maasta olen kotoisin ja hän oli ainoa, joka osasi hyväksyttävästi ääntää nimeni ensimmäisen ohjeistuskerran jälkeen. Mutta arvaus meni metsään (Sweden!). Ei se mitään. Olin ainut senior koko luokassa, mutta ei se mitään. Olen ylpeä vanhus.

Tänään oli myös ylläripyllä xc-treenit ja ne kestivät kolme tuntia ja olivat todelliset rääkkitreenit. Iloinen uutinen on se, että saan lauantaina juosta 5k:n, ettei tarvitsekaan asfaltilla juosta kymmentä kilometriä täysillä. Tämä tosin siksi, että minun kuulemma tarvitsee saada vauhti - ei kestävyys - harjoitteita.

Nyt menen nukkumaan, älkää välittäkö kirjoitus- tai kielioppivirheistä. Haleja. 

Huomenna.

Huomenna se alkaa. Koulu. Huomenna. Mun ensimmäinen päiväni amerikkalaisessa High Schoolissa. Jossa on oppilaita 22 kertaa niin monta kuin mun koulussani siellä kotona. Jossa on oppilaita enemmän kuin neljäsosa koko mun kotikaupungin väkiluvusta. Se on siis sanalla sanoen valtava. Ja ehkä mua vähän jännittää. Tai pelottaa. Mutta onneksi olen innoissanikin.

Koulu alkaa täällä joka päivä kello 7.20, kuten olen saattanut jo mainitakin. Kyllä nauratti, kun Iltalehti tai -sanomat uutisoi viikolla siitä, kuinka kahdeksaan kouluun meneminen on pahaksi terveydelle. Että tervetuloa vaan kaikki maailman taudit. Odotan teitä innolla. Mutta joka tapauksessa tästä lähin kello soittaa viimeistään kuudelta joka aamu. Koulu päättyy huomenna klo 10.08 ja normaaleina päivinä 2.13. Täällä eletään minutilleen.

Kouluun otetaan eväät. Ja paras vaihtoehtohan on se legendaarinen peanutbutter & jelly sandwich. Itse en kyllä tykkää maapähkinävoista, ja kun mainitsin asiasta hienotunteisesti hostisälleni hän totesi että "You can have it with only jelly on it." Selvä homma. Ostivat minulle kaupasta tummaa leipääkin. Olin ihan otettu kun vanhemmat tulivat kotiin ja sanoivat että "To remind you of Finland."

Tänään katsotiin myös valokuvia Suomesta. Heidänkin mielestään Voiton Zen-asento oli hauska. Ja he pitivät kotitaloani tosi kauniina. Heidän mielestään Lappi oli kaunis. Ja kaikki kuvat olivat hienoja. Host-perheeni on itse asiassa tulossa Suomeen kesällä 2016 ainakin kahdeksi viikoksi ja he suunnattoman kiinnostuneena kyselevät minulta, mitä Suomessa pitäisi nähdä. Lisäksi host-veljeni tulee Suomeen ensi kesänä luultavasti niin, että lennämme samalla lennolla. Hän aikoo viettää aikaa aikaisempien vaihto-oppilaiden ja kenties minunkin kanssani.

Olen myös alkanut kutoa joululahjoja. Olen jo neljän päivän aikana tehnyt yhdet villasukat ja yhdet tumput. Tosin perheeni täällä on niin suuri että lienee hyväkin olla ajoissa. Nyt pitänee kuitenkin mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä.

Terveisiä kotiin!

Seikkailua Ruotsissa ja viimeinen yö kotona.

Huone on kuin se surullisen kuuluisa hävityksen kauhistus. Kaikki vaatteet ja laturit ja muutkin tarpeelliset ja vähän vähemmän tarpeelliset tavarat lojuvat lattialla ja sängyllä sen mukaan, ovtko ne mahdollisesti lähdössä mukaan vai eivät. Osa tavaroista on jo nyt ylipursuavassa matkalaukussa ja jotkin Ruotsista kotiutuneet vaatteet odottavat yhä pesukonevuoroan kodinhoitohuoneen lattialla. Tätä kuvaa vain yksi sana; KAAOS. Ja tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: viimeiset hetket kotona alkavat olla käsillä, eikä PAKKAAMISTA voi enää vierittää huomiselle.

Ruotsin reissu oli raskas ja vähäuninen. Uni ei meinannut millään tulla ensin laivalla, sitten bussissa, sen jälkeen pellolla puolijoukkueteltassa ja lopulta kotimatka kuluikin torkkuessa. Oma suunnistus meni suurin piirtein kohdalleen, mikä oli mukavaa: olihan kyseessä viimeinen suunnistukseni seuraavaan kymmeneen kuukauteen (ainakin ehkä...).  Suunnistuskilpailu oli siis nuorten Tiomila, missä poikien lähtö tapahtuu klo 03.00 yöllä ja tyttöjen klo 05.30 aamulla. Siinä osasyy yöunien vähyyteen. Kuitenkin oli äärimmäisen hauska reissu, ja tutustuin matkalla useampiinkin uusiin ihmisiin. Erityisen mukavana täytyy mainita se, että tutustuin erääseen tyttöön, joka kotiutui alkukesästä vaihto-oppilasvuodeltaan. Hän osasikin antaa joitakin hyviä 'vinkkejä'. ⎯ Kiitos niistä!

Hiihdä oikealla. Joku voisi ottaa tämän loukkauksena etenemisnopeuttaan kohtaan..

Varsinainen seikkailu oli kuitenkin se paluumatka kisapaikalta kohti Tukholmaa ja laivaa, sillä bussimme hajosi matkalle. Täysi paniikki iski etenkin itseeni, kun tiedostin ajan ennen lähtöäni USAhan käyvän äärimmäisen vähiin, mikäli myöhästymme laivasta. Suunnistaja kuitenkin auttoi suunnistajaa, ja pääsimme ajoissa satamaan muiden suunnistajien busseissa. Kiitos heille avusta.

Kotiin tultuani tein kaikenlaista pientä. Esimerkiksi kävin valokuvaamassa kotikaupunkiani ja auttamassa veljeäni keräämään kasviotaan (hän kerää kasvit, minä autan tunnistamisessa). Nyt sitten olenkin tässä, lattialla istumassa tavarameren keskellä onnellisen epätietoisena siitä, mitä kaikkea matkaani mukaan ottaisin. Toisaalta kuitekaan ei ole mitään syytä panikoitua; sitä mitä Amerikasta ei saa, sitä ei tarvitse. Luulisin. Paitsi ruisleipää.

Sj-alle 2, viimeinen yö kotona edessä. Huomenna matkalle kohti Helsinkiä ja suurta maailmaa.