31 päivää

Tasan kuukauden päästä olen Washington D.C:ssä, Dullesin kansainvälisellä lentokentällä odottamassa, että matkani takaisin Atlantin yli voi alkaa. Kuukausi tuntuu todella lyhyeltä ajalta kaikkien amerikkalaisten ystävieni kanssa. Kuukausi tuntuu todella pitkältä ajalta ilman kaikkia tetä siellä Suomessa. Kuukauden päästä minun täytyy olla hyvästellyt kaikki täällä, ja valmistautua kotiinpaluuseen. Sanompa vain, kotiiinpaluu tulee olemaan minulle sopeutumista ihan niin kuin tänne tuleminenkin oli. On Suomi ja Amerikka kuitenkin jonkin verran erilaisia.

Joka tapauksessa otetaanpa nyt hiukan kuulumisia tähän väliin. South Lyoniin on tullut kesä. Skipattiin kevät ja nyt on lämmintä sellainen 25 astetta joka päivä. Paitsi että aina välillä on sadepäivä ja 11 astetta, ja tämä tietenkin osuu useinmiten jalkapallopelipäivälle. Ja jalkapallosta puheen ollen kausi on melkein paketissa. JV:n viimeinen peln on maanantaina, ja sen jälkeen minä ja muutama muu JV-pelaaja päästään vielä jatkamaan kautta varsityssä. Tänään oltiin jo haistelemassa tunnelmaa Swartz Creekissa, jossa pelattiin pienimuotoinen varsityturnaus. SLHS hävisi kaikki kolme peliään (yllätys) mutta oli silti ihan hauskaa, ja innolla odotan tiistaita, kun päästään mukaan varsityn harjoituksiin.

Tällä viikolla tiistaina oli senior night, eli joukkue muisti kaikkia valmistuvia (? graduating) senioreja kukilla ja saatiinpa me myös tollaiset hienot keksit. Tietenkin oli turkasen kylmä, niinkuin enemmän vähemmän aina kun jotakin kivaa tapahtuu, mutta silti oli hauskaa. Samalla tämä oli siis kauden viimeinen sarjapeli kotona (Welcome to the Jungle). Henkilökohtaisesti tykkään vieraspeleistä enemmän, mutta niitä ei nyt ole ihan kauhean montaa kauteen mahtunut.

Koulua minulla on periaatteessa jäljellä 2 viikkoa. Pääsen siis pois koulusta samaan aikaan kuin te, mutta valmistujaisseremonia on vasta 6. kesäkuuta. Ja siitä on sitten vain viikko siihen, että tulen kotiin. Ai niin. Ja prom on perjantaina 29.6. Sinne olen näillä näkymin menossa japanilaisen ystäväni Patrician ('Miki'n) kanssa.

Eipä minulla ai sitten mitään muuta mielenkiintoista nyt tällä erää, ajattelin nyt lähinnä tulla kertomaan että olen hengissä.

3-5-8... 10!

Täällä minä edelleen olen. 6708 kilometrin päässä kotoa. Ja olen kiireinen. Elämääni rytmittää lähinnä koulu ja siihen liittyvät aktiviteetit, kuten eräs nimeltä mainitsematon asia nimeltä maastojuoksu. Ai ette ole ennen kuulleetkaan moisesta? No minäpä kerron. Olen ollut 7 päivän aikana 3 kisoissa ja meillä on ollut kolmet treenit. Huomenna pääsen juoksemaan 8 mailin itsenäisen treenin, koska kisat oli perjantaina ja viikonloppuisin ei pidetä yhteisiä harjoituksia. Ei muuten tokikaan harmittanut eilen kun olin 31/252 ajalla 20:49, kun 30 parasta sai mitalin. Aina ei toki voi voittaa..

Senior pyramid!!

That sukkarusketus, though

Keltaisessa koulubussissa

Kylmä oli yhtäkkiä

jv:n lähtö. MSU Spartan Invitessa siis kilpailee varmaan 2000 juoksijaa eri sarjoissa, ettei ollut ihan pikku tapahtuma.

That schoolwork

Ilmoittauduin myös koripallojoukkueeseen ja meidän treenit alkoivat viime maanantaina. Pääosin ennen kauden alkua ollaan salilla, ja kun sinne menin oudokseltaan niin kyllä tiistaina jokaista lihasta särki. Keskiviikkona, joka on toinen koripallopäivä, ei treenejä sitten ollutkaan, koska meillä oli päällä tornadouhka, joka ei sitten kuitenkaan toteutunut, ja juoksimme maastojuoksutreenit urheilukentällä (20 kertaa kenttä ympäri). Eilen olin ps katsomassa SL Lionsin jenkkifutispeliä. Sääntöjä en oikein ymmärtänyt ja oli ihan tosi kylmä ja kaikki vaan huusi kannustusta, mutta kivaa oli. Ehkä menen joskus uudestaan..

Mutta jotta ei mene ihan urheiluksi, niin kerron teille, mitä tein tänään. Kuvia ei ole, koska elektroniikkaa ei saanut käyttää, mutta tänään oli YFU Oakland field post-arrival orientation. Ja siellä oli kyllä kivaa. Tapasin paljon ihmisiä erilaisista maista ja kulttuureista (jopa muutaman suomalaisen) ja nautin päivästä 'vertaisteni' kanssa. Päivän parhaat olivat:

1. Sain karkkipalkinnon, koska olin ryhmän ainoa, joka oli osallistunut kotitöihin pesemällä vessan.
2. Kirjoitin nimeni ruotsalaisen ryhmätoverin paperiin kohtaan *kotoisin samasta maasta*, koska osaan puhua ruotsia (close enough)
3. Opetin Tsekkiläisen Denniksen tekemään origamilinnun.
4. Lupauduin menemään pelaamaan jalkapalloa (soccer, ei football) vaihtareiden kanssa Noviin tässä joskus.
5. Pelasin moraalikompassia Chileläistä Victoria vastaan ja vastasin toteamuksiin kyllä tai ei, koska muita vaihtoehtoja ei ollut.
6. Osasin lukea tanskalaisen Jonaksen blogia vaikka se olikin tanskaksi, koska oon ruotsinkielentaitoinen tai jotain.

Sitten illalla tein Governmentinläksyjä Brianin kanssa. Koska kyllä en mitään siitä ymmärrä.

Eikai tässä muuta, kiitos korteista ja lahjoista, jotka ovat löytäneet tänne tällä viikolla.

The First Day Of School

Tänään se sitten alkoi. Koulu. Ihan just niin pelottavana ja outona ja erilaisena ja hienona kuin kuvittelinkin. Heräsin jo ennen herätystäni kello 5.57 nukuttuani noin kolmisen tuntia yöunia, mutta se ei menoa haitannut. Ai kuinka niin jännitin ensimmäistä koulupäivää? Enkä jännittänyt. Muuten vaan valvoin.

pihalla oli melkein pimeää, kun lähettiin kotoa.

Tuntui kyllä vähän hassulta mennä oikeasti kouluun. Kyllähän mä siellä oon rampannut monen monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, mutta silti. Ja vielä kummallisemmalta tuntuu, että menen sinne huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä. Aina uudestaan. Ja jouluun asti minulla on joka päivä sama lukujärjestys:

Klo 7:20-8:18  20th Century Perspectives

 klo 8:24-9:22   German 2

klo 9:28-10:26   Algebra 2

klo 10:32-10:58 Lunch

klo 11:04-12:02 Ceramics

klo 12:08-1:09 Government

klo 1:15-2:13 Foundations of Health and Physical Education

Tänään meillä tosin oli vain 'half day' eli päästiin kotiin jo 10.08 tai jotakin sellaista. Sinäkin aikana kuitenkin ehti sattua ja tapahtua ja hieman sekavissa tunnelmissa odotankin huomista; ensimmäistä virallista koulupäivääni. HUomenna siis se kuuluisa riemu repeää, kun ruvetaan oikeasti yrittämään jotakin opiskeluakin, kun tänään lähinnä vaan opetin opettajia lausumaan mun simeni niin, että se in tunnistettavissa (ei Meizu eikä Mazu).

True story bros.

Tosiaan kun päästiin koululle, oli ensimmäinen haaste löytää ensimmäinen luokka. Karttani (alla) oli hieman vanhahtava, mutta vielä tässä vaiheessa se toimi oikein erinomaisesti. Ensimmäinen tuntihan minulla on Englanti ja se on yhdessä Brianin kanssa, mutta hän ei tiennyt yhtään sen enempää kuin minäkään, mihin olimme menossa. Luokka kuitenkin läytyi melko helposti, ja opettaja oli heti todella kiinnostunut Suomesta ja suomalaisuudesta. Tuossa luokassa tapasin myös japanilaisen vaihto-oppilaan, jonk akanssa en kyllä tuon tunnin jälkeen ole samoilla kursseilla, mikä on sinänsä ikävää. Hän oli vähän ujo, mutta tosi mukava.

TOinen tunti oli saksaa. Ja se oli kyllä pääsäni iloisesti toisen kotimaisen kanssa sekaisin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Onneksi kukaan muukaan ei kuitenkaan ollut ihan terävimmillään heti ensimmäisellä tunnilla, joten minullahan on aikaa kerrata. Opettaja ei ehkä ollut ihan suurin lempparini, mutta ainakin hän piti minusta. Tunnin jälkeen totesi vain, että 'I love your name, Maiju'

Kolmannella tunnilla (nämähän oikeasti kestivät 26 minuuttia, eivät koko tuntia) olinkin sitten onnellisesti väärässä luokassa, sillä joku nimeltä mainitsematon hostisäni oli merkinnyt karttani väärin. Ei se mitään, tutustuin yhteen erittäin mukavaan fysiikanopettajaan (Mr. Caves aka Caveman), joka auttoi minua mielellään, ja lopulta löysin seuraavan kuuden minuutin tauon aikana jopa oikean matematiikanluokan, jossa opettaja otti asian huumorilla ja lupasi merkitä minut läsnäolleeksi.

Surullisen kuuluisa kartta. Ensimmäinen kerros.

Keramiikan tai savitöiden tai mikäsenytsittenonkaansuomeksi opettajakin vaikutti yllättäen mukavalta. Hän ei turhia paasannut vaan luapsi säästää sen huomiselle. Niinpä me saimme tutustua toisiimme. Muutama sophomoretyttö, joiden kanssa istuin samassa pöydässä, vaikuttikin hyvin kiinnostuneelta Suomesta, vaikkei kyllä mitään kotimaastani tiennytkään. He olivat kuitenkin hyvin mukavia. Kenties saan heistä itselleni kavereita.

 

Governmentinopettaja Mr Simovski on kotoisin Makedoniasta. Mutta hän on oikeasti serbi. Tämä tuli äärimmäisen selväksi hänen tunnillaan. Hän oli ainoa, joka laittoi meidät suoraan itsemäärittämäänsä istumajärjestykseen. Hän ehkä hieman jaarittelee, mutta ainakin ymmärtää, ettei oppilaiden selkiä kannata pilata kirjojenkanniskelulla, vaan kannattaa antaa oppilaille yksi kirja kotiin ja pitää luokassa 'luokkakirjoja' eli samoja kirjoja. So clever! 

  

ootd

Jos nyt vielä kerron viimeisestä tunnista, niin opettaja oli ihan mahtava. Hän haluvi ihan välttämättä arvata, mistä maasta olen kotoisin ja hän oli ainoa, joka osasi hyväksyttävästi ääntää nimeni ensimmäisen ohjeistuskerran jälkeen. Mutta arvaus meni metsään (Sweden!). Ei se mitään. Olin ainut senior koko luokassa, mutta ei se mitään. Olen ylpeä vanhus.

Tänään oli myös ylläripyllä xc-treenit ja ne kestivät kolme tuntia ja olivat todelliset rääkkitreenit. Iloinen uutinen on se, että saan lauantaina juosta 5k:n, ettei tarvitsekaan asfaltilla juosta kymmentä kilometriä täysillä. Tämä tosin siksi, että minun kuulemma tarvitsee saada vauhti - ei kestävyys - harjoitteita.

Nyt menen nukkumaan, älkää välittäkö kirjoitus- tai kielioppivirheistä. Haleja.