Minusta.

Olen siis lukiolainen. Kohta (18 koulupäivän jälkeen) suorittanut ensimmäisen vuosikurssin. Ja lähdössä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin äitini jalanjäljissä. Aivan - äidilleni olen kiitollisuudenvelassa tästä ajatuksesta. Olen pienestä pitäen tiennyt, että vaihtoon on päästävä ja nyt tuo unelmani on suorastaan vaarallisen lähellä toteutua.

Mistä minä pidän? Rakastan urheilua, etenkin suunnistusta. Mikään ei ole hienompaa kuin rämpiä vyötärönkorkuisessa suopursussa märällä suolla kaatosateessa vain hirvikärpäset seuranani. Ai hulluko? ehkä. Mutta positiivisella tavalla. Toinen rakkaus elämässäni on musiikki. En todellakaan elä päivääkään kuuntelematta musiikkia. Aina napit korvissa tai stereot pauhulla. Tai sitten laulan tai soitan itse. Harrastan pianonsoittoa ja laulua musiikkiopistossa. Ja vaikka aina nurisenkin aiheesta, oikeastaan soitto- ja laulutunnit ovat jotakin, mitä tulen todella ikävöimään vaihtoni aikana.

Mitä muuta sitten tulen ikävöimään? Kavereitani. Perhettäni. Suunnistusta. Ruisleipää. Pandan lakritsia ja Fazerin suklaata sekä salmiakkia. Vain muutamia mainitakseni. Mutta toisaalta arvelen että vaikka joudun luopumaan paljosta, löydän paljon sellaista, mistä en täällä Suomesta osannut unelmoidakaan. Tämä ei toki tarkoita sitä, etten tulisi ikävöimään Suomea. Koska kyllä minä tulen. Mikään ei voi korvata kotia.

Odotan.

Olen Maiju. 16-vuotias nuori nainen lähdössä vuodeksi Yhdysvaltoihin. Jaa että jännittääkö? Totta kai. Mutta samalla olen aivan sanoinkuvaamattoman innoissani. Uskon että vuodesta tulee kaikin puolin ikimuistoinen ja toivottavasti saan vuoden aikana uusia ystäviä, joihin voin pitää yhteyttä koko elämäni ajan.
Tiedän jo, minne menen. Kohteena on Michiganin osavaltio ja tulen asumaan melko lähellä Detroitia. Lähtöpäivä varmistunee 17.5., kun meillä Yfun kautta vaihtoon lähtevillä on lähtövalmennus. Siihen on aikaa vain alle kolme viikkoa ja sitäkin odotan innolla.