Empä kyllä nyt muista, mitä kirjoitin viikko sitten, mutta kertailen nyt vähän, mitä viikon aikana on tapahtunut ennen kuin oma pehmoinen peti kutsuu..
Viikolla nyt ei varsinasesti tapahtunut mitään kovinkaan kummallista, paitsi että kärsin pienoissydäkohtauksen kun Governmentintunnin puolivälissä perjantaina opettajalle soitettiin ja minut pyydettiin kansliaan (mikä on harvemmin hyvä merkki). Kansliassa minulle kuitenkin kerrottiin, että olen saanut rehtorilta luvan siirtyä Algebra 2:sta astetta korkeampaan matematiikkaan eli Pre-Calculukseen, joka onkin jo nyt kahden oppitunnin jälkeen osoittautunut enemmän haastavaksi ja enemmän mielenkiintoiseksi.
Viikonloppu olikin sitten ikimuistoinen. Maastojuoksujoukkue teki vuosittaisen matkansa U.P:lle eli Pohjois-Michiganiin. Joukkueen keskuudessa sitä kutsuttiin nimellä SOO, minkä alkuperästä en ihan saanut selvyyttä. Joka tapauksessa oli ihan mahtava reissu erinomaisessa seurassa.
 |
| Sault Sainte Mariessa oli molemmat liput salossa, koska oltiin ihan rajalla. |
Matka alkoi perjantaina heti koulun jälkeen. Ensimmäisenä bussissa vaihdettiin Goodie Bagit, eli pienet lahjapussukat etukäteen arvotulle salaiselle ystävälle. Tyypillisesti ne sisältävät karkkia ja ehkä jotakin suolaista naposteltavaa sekä joku pieni yllätys. Itse neuloin lapaset Lealle, ja hän piti niistä kovasti. Perjantaina Istuttiin bussissa melkein kuusi tuntia, välillä pysähdyttiin pienelle lenkille ja syömään Gaylordissa. Vettä tuli kuin juuri sieltä, ja sateesta muodostuikin viikon johtava teeema, sillä joka päivä taivas muisti meitä kaatamalla vettä niskaamme kuin saavista.
 |
| Yritettiin kuvata mutaa, mutta se ei oikein näy.. |
 |
| Maisemia |
 |
| ihankuin Suomessa! |
 |
| Kelpasi tällä radalla maisemien puolesta juosta! |
Lauantaina suunnattiin sitten vielä pari tuntia pohjoiseen Mackinaw Citystä, eli siitä kauoungista, jossa yövyimme molemmat yöt. Paikan nimi oli Sault Sainte Marie ja kilpailu oli nimeltään Elks Invitational. Kilpailupaikka oli kuvankaunis ja oikeastaan muistutti suuressa määrin Suomea, mikä sai minut tuntemaan melkoista koti-ikävää, mutta onneksi oli kaikki ne ihanat maastojuoksuihmiset ympärillä. Oma juoksu nyt ei mutaisissa ja sateisissa olosuhteissa oikein kulkenut. Loppusijoitus oli 18, mutta kaukana South Lyonin nopeimmista. Jalkani on edelleen kipeä, mikä olennaisesti luonnollisestikin vaikuttaa juoksemiseen. Tänään tosin juoksu kulki paremmin, mutta huomenna menen Trainerin puheille ja luultavasti joudun lepuuttamaan muutaman päivän, ei sillä että jalkani siitä paranisi.
 |
| Mackinaw Bridge - ainut paikka jossa voit ajaa autolla niemeltä toiselle Michiganissa. |
 |
| Kyllä, se on järvi. |
 |
| Mackinac Island - ei autoja, vain hevoskärryjä |
Sunnuntaina oltiin sitten Mackinac Islandilla, joka on pieni saari Makinaw Cityn edustalla Lake Huronissa. Saari on tunnettu turistikohde, sillä sillä ei ole ainuttakaan autoa; vain hevoskärryjä. Rakennuksetkin on vähän vanhanaikaisia, mutta tosi kauniita. Asukkaita saarella on suunnilleen 500. Maastojuoksujoukkue juoksi saaren ympäri (8 mailia) ja jokainen, joka teki sen pysähtymättä tulee saamaan lähitulevaisuudessa mitalin. Itse siis myöskin kuulun tähän ryhmään. Toinen asia, josta Mackinac Islan on tunnettu on Mackinac Fudge, eli toffee, jota ostetaan suurina viipaleina (7 dollaria/kpl) ja joka on tosi makeaa, mutta ainakin kirsikan ja suklaanmakuinen oli tosi hyvää. Sunnuntaina paluumatkalla bussissa jokainen söikin sitten toffeeta uusi huppari tai collegepaita päällään, sillä olimme melkein pakotetut ostamaan jotakin lämmintä päällepantavaa, kun kaikki tavarat olivat läpimärkiä kaatosateen ja saarelle kulkevan lautan jäljiltä. Eipä silti, itse löysin kivan hupparin, joka kertoo suurten järvien nimet.
Tänään oli Homecoming meet ja Senior night, koska tänään oli kauden viimeinen Dual meet, eli kahden joukkueen välinen kilpailu. South Lyon kohtasi South Lyon Eastin kotiradallamme Island lakella. Toisin sanoen siis juoksimme kavereitamme vastaan, sillä SL ja East harjoittelevat yhdessä. Kisan jälkeen Coach Dave piti jokaiselle Seniorille pienen puheen ja meidät kukitettiin. Minä sain kuulla olevani koko joukkueen 'Favorite Finn' ja tehneeni suuren vaikutuksen motivaatiollani ja nopeudellani heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ja koko hommahan pättyi tietysti Apple Cideriin ja donitseihin. Vanhemmat olivat myös tehneet jokaiselle joukkueen jäsenelle oman Homecoming signin, eli kyltin, jossa oli kuvia ja tekstejä ja myös minun hostvanhempani olivat tehneet minulle kyltin. Rata, jota juoksimme oli reunustettu kylteillä, joita oli melko paljon, sillä poikienkin homecoming meet oli tänään samassa paikassa. Tämä oli minulle yllätys, mutta mielestäni aika hauska idea..
 |
| Homecoming signs |
Pitäisi varmaan kirjoittaa useammin niin ei olisi kauheasti asiaa aina kerralla.
