Mihin aika oikein katoaa?

Sitä taas eilen järkytyin kun tajusin että jäljellä olevat 41 päivää tarkoittavat vain kuukautta ja 10 päivää. Tämä tuli esille kun olimme isin kanssa menossa Helsinkiin viisumihaastatteluun (minä olin menossa haastatteluun, isi kuskasi) ja satuimme Helsinki-Vantaan lentokentän kohdalle noin kello 6.42, jolloin jokin Finnairin lento oli juuri nousemassa ja kulki melko matalalta valtatie 3:n yli. Isi siinä mietteissän totesi minulle:

"Reilu kuukausi niin sinä olet tuolla koneessa."

Se tuli äkkiä. Hui. Kohtahan voin jo ruveta odottamaan lentoinformaatiota.

Viisumihaastatteluaikani oli jo ennen yhdeksää aamulla ja se tiesi todella aikaista herätystä. Kello taisi näyttää 4.13 kun avasin silmäni äitin herättäessä. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoin koko päivän, enkä oikeastaan nukkunut autossakaan. Viisumihaastattelu sinänsä ei ollut mitenkään pelottava kokemus kunhan ensin oli päässyt turvatarkastuksesta läpi. Minulta ei taidettu kysyä kun kolme kysymystä:

1) Are you going to study in the USA?
2) Where are you going to stay?
3) Why did you apply for the program?

Vastattuani näihin kysymyksiin he lupasivat lähettää minulle viseeraun passini noin viikon päästä. Sitä  siis tässä seuraavaksi odottelen. Seuraava askel kohti vaihtovuotta lienee kitenkin englanninkielisen virkatodistuksen tilaaminen maistraatista. Se osoittautuikin hyvin vaikeaksi tehtäväksi mutta eiköhän siitäkin selvitä..