Juurikin noita fiiliksiä nyt juuri päällimmäisenä mielessäni, kun makaan auringossa pihanurmella keskittyen viimeinkin rauhoittumaan hektisen pariviikkoisen jälkeen. Sitä se teettää kun on joka ikinen päivä jotakin ohjelmaa. Kuluneena kesäloman ensimmäisenä viikkona olen lähinnä suunnistanut, tai ainakin kaikki mitä olen tehnyt on ollut jollakin lailla kytköksissä suunnistamiseen. Tavallaan on ihan kivakin päästä 'pakoon' suunnistuksen tuomia paineita vuodeksi jonnekkin, missä suunnistaminen on sana paperilla tuomatta kenellekkään minkäänlaista mielikuvaa siitä, millainen laji onkaan kyseessä.
Olin siis viime viikon Leimaus-leirirllä Rovaniemellä, tarkemmin Ounasvaaralla, tosin harjoitukset sijoittuivat muuallekin kuin tuolle mainitulle mäelle. En ole ennen ollut Lapissa suunnistamassa, sillä sinne on meiltä kotoa kyllä matkaa ihan juhlavasti. Maasto oli sanalla sanoen erilaista. Meillä täällä etelässä etenemisen esteenä ovat lähinnä tiheät kuusikot ja hakkuuperkee, jotka maanomistaja on jättänyt lojumaan pitkin pituuttaan metsän. Lapissa suurin hidaste olivat rakkakivikot ja muinaisrannat, sekä loputtomat märät suot. Keli oli kuitenkin kohdallaan, sillä yhtenäkään päivänä ei elohopea jäänyt alle 23 asteen.
Vaihdonkin osalta olen saanut asioita järjestykseen äitini suosiollisella avustuksella. Nyt minulla on haastatteluaika lähetystöön viisumin hakua varten Helsingissä jos kaksi viikkoa ennen muita, kun en yhteiselle ajalle päässyt. Olen jopa onnistunut pitämään kaikki tärkeät paperit kasassa, mikä on minun organisaatiokyvylläni saavutus, puhumattakaan siitä että ne ovat tallessa ja jopa löydettävissä.
Kirjoittelen uudestaan jos (ja kun) jotain jännää tapahtuu. Viimeistään sitten kun menen käymään sellä viisumihaastattelussa. Ylihuomenna lähden rippileirille isoseksi, joten ainakaan viikkoon minusta ei varmaankaan kuulu.
My exchange year in Michigan 2014-2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti