Birthday.

Mulla on vähän hassu fiilis just tällä hetkellä. Vietin eilen synttäreitäni. Ja syntymäpäiväni kesti sen 31 tuntia, koska ensimmäiset onnitteluviestit tuli Suomesta jo perjantaina iltapäivällä, kun teillä oli jo päivä vaihtunut siellä koti-Suomessa. Joka tapauksessa en aio valittaa, sillä kyllä pidin hauskan syntymäpäivän. Siihen sisältyi yllätys yllätys maastojuoksua, kakkua, lahjoja skypeä ja tem banding -aktiviteetteja.

Sain naapurin Natalielta ilmapallon ja jättiläiscupcaken :)

Aamulla tosiaan piti herätä heti kuuden jälkeen, sillä meillä oli se jo aikaisemmin mainitsemani Witch's Hat Run eli 5kmn maantiejuoksukilpailu South Lyonin keskustassa. Aikaa käytin tuohon kilpailuun 20 minuttia ja 30 sekuntia. Ja voitin oman sarjani. Tosin osa tytöistä juoksi 10kmn kisan ja Eastin parhaat olivat toisissa kilpailuissa. Tällä kertaa ei (onneksi) ollut niin kuuma kuin viimeksi ja ulkona pystyi siis jopa melkein hengittämään ilmankosteudelta, joten olosuhteet olivat mukavat. Ja rata huomattavasti edellistä tasaisempi. Anut ylämäki oli juuri ennen maaliviivaa.

Palkintojenjaon jälkeen

Numero ja trophy.

 Kotiin tultuani aloin (suihkun jälkeen) puuhailla Skype-yhteyttä Suomeen. Siinä sivussa havaitsin, ettei puhelimeni lähetä tekstiviestejä Suomeen. Ja ettei pikkuveljeni juurikaan käytä puhelintaan, vaikka juuri sai uuden. Lopulta kuitenkin sain yhteyden Suomeen. Juttelin Skypen välityksellä suunnilleen puolitoista tuntia. Ja olin iloinen joka hetkestä. Oli niin hienoa pystyä näkemään ja kuulemaan omaa perhettä oikeasti, ei vain kirjeiden ja sähköpostien välityksellä. Kiitokset sille viisaalle, joka Skypen on joskus keksinyt.

Sen jälkeen olikin sitten kakun ja synttärilahjojen vuoro. Tosin availin Suomesta postin mukana tulleita lahjoja ja kortteja jo perjantaina: kiitos kaikista niistä, jotka jo tulivat, ja niistäkin, jotka tulevat vasta ensi viikolla postin mukana, sillä tänne ei taida posti tulla viikonloppuisin. Hostvanhemmiltani sain ihanan rannekorun ja hostveljeltäni lahjakortin ehkä maailman parhaaseen jäätelöpaikkaan, joka sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä meiltä kotoa. Sitten naapurin Billy ja Nataliekin tulivat käymään (se oli yllätys), ja he toivat minulle ilmapallon ja valkosuklaacupcaken. Sitten söimme vaaleanpunaista kakkua, joka oli tosi hyvää, mutta tosi makeaa. Sen jälkeen minun olikin aika lähteä maastojuoksujoukkueen team bandingiin Muutaman mailin päässä sijaitsevalle maatilalle, joka valmista apple cideria (vähänniinkuin kotitekoista omenamehua) ja donitseja. Lisäksi siellä oli Corn Maze, eli maissipeltoon tehty labyrintti, joka hyvin nopeasti muutti statantereeksi, jossa maissintähkäpommit lentelivät ja itseään piti yrittää suojata, tai ainakin olla jatkuvassa valmiudessa suojautumaan. Eipä sillä, se oli kyllä hauskaa. Ja löysin farmin sekatavarapuodita myös hedelmäkarkkeja (nimeltään Swedish fish) ja oli taivaassa, koska olen niin kaivannut tuollaisia pehmeitä hedelmäkarkkeja.

kakku kahdeksalla (1 & 7) kynttilällä

Labyrintti

Team bandingiin kuului myös bonfire, jolla melkein jouduin laulamaan suomeksi, mutta joku ihana ihminen onneksi keksi juuri silloin lähteä donitsipuotiin, joten en joutunutkaan laulamaan. Ei siinä muuten mitään, muttakun ei ollut säestystä enkä siihen hätään keksinyt mitään laulua. Seuraavan kerran kun kysyvät aion laulaa niille sen laulun iihen mukirytmiin samalla sitä rummuttaen. Saavat sitä sitten hämmästellä.

Vielä siis kiitos kaikille onnitelleille. TOivottavasti Suomessa menee hienosti.

P.S. Se, että olen ollut kuukauden täällä puhumassa englantia kuulemma vaikuttaa jo nyt puhumiseeni. En aio edes arvata, miten paljon se vaikutaa sitten kun tulen kotiin.