Yllätyin uudelleen..

.. Nimittäin siitä, miten erilaista kaikki täällä on. Sunnuntaina menin kirkkoon. Ja se oli jotakin erilaista. Väkeä oli sanotaanko vaikka PALJON. Aluksi koko homma muistutti enemmän gospel-konserttia, jossa kaikki vaan lauloi mukana. Ihan valoshowta myöten. Sanat oli heijastettuna valkokankaalle lavan taakse, mutta kaikki kyllä tuntu osaavan ne ulkoa. Sitten pappi puhui varmaan kolme varttia (valehtelematta) ja käytiin ehtoollisella (leipä oli kaikella rakkaudella enemmän leipää kuin Suomessa). Rakennuskin muistutti enemmän koulua kuin kirkkoa. Jokaiselle ikäryhmälle oli oma tila Sunday schoolia (Pyhäkoulua?) varten. Ja sitten oli tila nuortenilloille, joihin en kuitenkaan toistaiseksi pääse, koska se on päällekkäin yksien pakollisista xc-treeneistä kanssa (ihankuin olisi olemassa vapaaehtoisia treenejä..).

Xc:stä puheen ollen olin pettynyt, kun emme päässeetkään Ann Arboriin treenaamaan. Ja vielä enemmän pettynyt, koska en päässyt pizzalle joukkueen kanssa sen jälkeen. Täällä ukkosti, mikä oli oikeasti pelottavaa, sillä ukkonen on täällä vähän eri mittakaavassa kun suomalainen "poikanen". Ukkonen on ainut syy, miksi harjoituksia ei pidetä,  ja kun sen yhdistää siihen tosiasiaan, että Coach Dave oli sairaana, ei harjoituksia pidetty. Tämä siis oli tiistaina. Sen jälkeen onkin sitten juostu eilen pitkää matkaa ja tänään speed workoutia. Tänään myös luonto hyökkäsi kimppuumme kolmen uteliaan haikaran muodossa. Erityisesti ne tykkäsivät minusta. Yksi tytöistä sanoikin osuvasti: "They're coming after Finnishgirl!"

tässä ne olivat vielä etäällä...

Joka tapauksessa emme menekään tänä viikonloppuna mökille. Brianilla on kouluhommia tekemättä ja siellä on kuulemma huono sää, vaikkei sääennuste nyt niin surkealta näytäkään minun silmääni, ainakaan jos vertaa Ikaalisten sääennusteeseen tälle viikolle. Vettä olette ilmeisesti saaneet oikein mukavasti. Täällä säätä voisi kuvailla sanoilla 'hot and humid', mutta ilmeisesti sää kylmenee täälläkin muutamassa viikossa syksyiseksi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Nauroin muuten yhdelle perhetuttujen pojalle (käsittääkseni Brianin ikäinen eli minua vuoden nuorempi), kun hän vaan totesi Lapista puhuttaessa että "Siellä on niin kylmä, ettei siellä kukaan asu". Ai ei vai? No, oppia ikä kaikki..

Sori oli pakko kääntää veistä haavassa.

Eipä täällä muuten mitään ihmeellistä. Odotan koulun alkua. Tänään oli fiilikset vähän haikeat, kun olisin niin kovasti halunnut leipoa veljelleni synttärikakkua Suomessa. Mutta kaikkea ei voi saada ja kyllä minä vielä kerkeän leipoa monen monta synttärikakkua..