Totally worth it.

Eilen oli ensimmäinen xc meet, eli maastojuoksukilpailu, jota minä olin jo ehtinyt odottaa. Ja kivaa oli. Juosta. Vaikka lämpöä oli ainakin 34 astetta ja ilmankosteutta about 70 prosenttia. Että kyllä oli hiostavaa. Ja kyllä Michiganin ilmasto teki tehtävänsä. Heti kisan jälkeen pitikin sitten keräillä ihan urakalla. Vaikka olin juonutkin aamun aikana vamaan puolisentoista litraa vettä. Mutta eihän siinä sitten mitään. Kantapään kautta opin taas jotakin uutta. Joka tapauksessa juoksu "mäkisessä" Island laken maastossa kulki ihan mukavasti (tulosten valossa) joten loppusjoitus oli 10. ja paras koko meidän joukkueesta. 30 parasta sai mitalin, joten mitali on nyt sitten minullakin.

Mutta olen minä tehnyt muutakin, kuin juossut. Perjantaina kävin tekemässä registrationin eli minnusta tuli virallisesti SLHS:n oppilas. Sain hienon oppilaskortin ja jopa oman OIKEAN kaapinnumeroni. Keskiviikkonakin kävin koululla: suunnittelin opon kanssa lukujärjestykseni ja sain kaapinnumeron, joka tosin osoittautui sellaiseksi numeroksi, jota koko koulusta ei löydy. Ja ennenkuin kukaan ehtii kysyä kerron, että opiskelen englantia, matikkaa, govermentia, economicsia, savitöitä, saksaa, liikuntaa ja ilmaisutaitoa. Näistä osa kestää puoli vuota ja osa koko kouluvuoden.

Torstaina oli Grandma Harmonin kanssa aamupäivän vahtimassa vanhiman amerikansisarukseni Karan lapsia. Sen jälkeen kävimme syömässä ehkä maailman parasta jäätelöä Dairy Queenissa. Iltapäivällä käveleskelin itsekseni keskustassa ja yritin päästä sisään Witch's Hat:n museoon, mutta se oli kiinni, mikä oli sinänsä ikävää. Museorakennus (alla) on ollut joskus juna-asema, ja kuten voitte ehkä kuvitella, se on saanut nimensä kummallisesta muodostaan. 

Perjantaina tein kuitenkin muutakin, kuin rekisteröidyin oppilaaksi. Itse asiassa kävin aamutreeneissä kuuntelemassa viimeiset ohjeet kisaan (kun en ehtinyt siihen juoksuosuuteen), minkä jälkeen hostdadin piti mennä käymään töissä, ja hä tarosi minulle mahdollisuutta mennä siksi aikaa shoppailemaan hänen työpaikkansa lähellä olevaan ostoskeskukseen. Ja minä menin. Ostoskeskus oli isompi kuin Ideapark, varmaan ainakin 3 kertaa sen kokoinen. Ja liikkeitä oli niin paljon. Huhhuh. Oli kuitenkin kiva päästä shoppailemaan 'koulunaloitusaleihin' ja ostaa lisää vaatteita, kun en saanut mukaani niin kovin montaa vaatekertaa. Karttoja kauppakeskuksessa oli hieman heikonlaisesti, mikä oli sääli, mutta onneksi kuitenkin sen verran, että sain napattua valokuvan.. 

Eilisestä selvittyäni olen siis nyt oikein hyvässä kunnossa ja odotan innolla koulun alkua. Koulu siis alkaa täällä Labor Dayn jälkeen tiistaina, 2. syyskuuta. Nyt lähden kirkkoon. Haleja sinne koti-Suomeen!

P.S. Olen saanut muutamia kirjeitä Suomesta, kiitos niistä!