Kiireisen elämän keskeltä.

Kyllä nyt on Homecoming takana ja Soo eli XC:n Mackinac Island trip edessä. Ja tekemistä tuntuu olevan joka päivä aina vaan enemmän kun edellisenä päivänä.

Viime viikonloppuna oli siis Homecoming. Perjantai-iltana olin katsomassa jenkkifutispeliä ystäväni Julien ja hänen ystäviensä kanssa. South Lyon voitti. Puoliajalla eli toisen neljänneksen jälkeen esiteltiin ensin Homecoming Court eli jokaiselta vuosikurssilta valittu prinsessa ja prinssi ja lopulta kruunattiin Senior King and Queen. Nämä olivat siis äänestyksen tulosta, eivät yksittäisten ihmisten päätöksiä.

Oikeastaan Freshman, Sophomore ja Junior prinssi ja prinsessa julkistettiin jo aiemmin viikolla ja esiteltiin ensimmäisen kerran perjantaina päivällä assemblyssä (jonka suomenkielisestä nimestä en aio edes heittää arvausta). Assembly oli kuitenkin sellainen yleinen sekoilu, jossa koko koulu kerääntyi Main Gymiin vuosikursseittain ja sitten pompon- ja cheerleadertytöt esiintyivät ja urheilujoukkueiden kapteenit esiteltiin jne. Yllätyksenä jenkkifutisjoukkueen valmentaja sai jonkun 'viikon valmentaja' -palkinnon, jonka luovutti Detroit Lionsin (joka on siis jenkkifutisjoukkue) maskotti (jonka nimeä en enää muista).

SENIORS

Meidän koulun maskotti. Leijona on yllättävä valinta, kun miettii, että kaupungin nimi äännetään niinkuin  Lion.

Cheerleaderit olivat saaneet futispojatkin mukaan stuntteihin - oli aika hienon näköistä!

Lauantaina ennen tansseja oli sitten XC Meet, mikä ei varmasti enää tässä kohtaa yllätä ketään. Täällä kertaa suuntana oli Centerline Invitational juuri Detroitin ulkopuolella. Nämä kisat menikin hyvin Hyvin tasaisella radalla High Schoolin pihassa. Loppusijoitus oli 5. ja meidän joukkue voitti joukkuekilpailun. Cross countryssä säännöt menee siis niin että juokset niin kovaa kuin jaksat ja saat sijoituksesi perusteella joukkueellesi pisteitä. Mitä vähemmän pisteitä, sitä parempi sjoitus tai jotain, en oo itsekään ihan selvillä..

Voittajafiilis.

Joku äideistä on ottanut asiakseen laittaa jokaisen SLHS:n juoksijan kaapinoveen tsemppijulisteen aina ennen meetiä :)

 Lauantai-iltana oli sitten Homecoming Dance, eli käytiin Connorin (joka siis on se poika Governmentin luokaltani) kanssa syömässä ja sitten mentiin yhdessä Homecomingiin, joka siis pidettiin koululla Commonsissa, mikä tarkoittaa aulaa tai sitä tilaa, jossa syödään peanut butter&jelly -sandwichejä lounaaksi. (Just kidding - en tykkää peanut butterista.) Connor ei kuitenkaan osannut tai halunnut tanssia, joten aika nopeasti oltiin molemmat omien kavereittemme kanssa. Mutta kyllä siellä ihan hauskaa oli. Meininki oli vähän sama kuin KLL:n diskossa, eli ei nyt päätä huimannut (kaikella rakkaudella suunnistajat).

Sunnuntaina käytiin paikallisella festivaalilla, Pumpkinfestilla. Kun kysyin, miksi sitä vietetään, niin sain vastauksen että ihan vaan siksi että voidaan juhlia. Eikai siinä sitten mitään. Kurpitsoja oli paljon ei kokoisia ja näköisiä. Toki oli paljon muutakin, mitä maanviljelijät myi ja söin varmaan elämäni ensimmäisen corn dogin, joka on vähänkuin hotdog, mutta nakin ympärillä on leivän sijasta apistettua maissitaikinaa, joka maistuu aavistuksen makealta ja on tosi, tosi hyvää.

Liikenne oli poikki, koska tämä seisoi suurimmassa risteyksessä,  mitä kaupungista löytyy.

Sellaista tänne South Lyoniiin tällä hetkellä kuuluu. Ai niin - se vielä että opettajat yrittävät koulussa siirtää mut toiselle matematiikankurssille, joka on vaikeampi kuin tämänhetkinen. Tällä hetkellä kuitenkin opo on kapulana rattaissa. Govermentista en vieläkään ymmärrä mitään..

Let's just panic guys

Kerrotaan asiat nopeasti ja tehokkaasti. *kirjoittaa kolme sivua* Hups. *poistaa 3 neljäsosaa* Huokaus. Tätä tää meidän ryhmätyö on ollut ja huomenna pitäs olla valmista. Ei, en mäkään keskustelis muiden ryhmäläisten kanssa. Paitsi että muistan toki korjata sen ulkomalaisen vaihto-oppilaan virheet. Sitä se meidän enkunopiskelu on.

'So are you planning to go to Homecoming?'
'I guess so, if I find some people to go with.'
'Well would you go with me then?'

Ujo nyökkäys. 'Sure.'

Kyllä. Sitä äänekästä ja aksentillista suomalaista vaihto-oppilastakin pyydettiin Homecoming-tansseihin. Ja se sanavalmis suomalainen hämmentyi kovasti. Kysyjä oli se avulias poika Governmentin tunnilta. Ei ollut vaihtoehtoja. Mutta oon oikeestaan tosi iloinen.

Ja niin. Olen viralllisesti injured. Jalkani (etureiden yläosa + reiden sisäosa + polvi ajoittain) on sairas ja se pitää saada kuntoon. Trainer person oli kuitenkin sitä mieltä että jään henkiin. Ja että mahdollisesti myös juoksen lauantaina aamupäivän kilpailun. Siitä olen iloinen, koska tänä aamuna kirjaimellisesti ryömin alas portaita, kun oli 'vähän' lihaskireyttä, vaikka olen kyllä venytellyt kuin hullu, ettei sen puoleen.

Tänään oli harjoitusten (en siis juossut, mutta oli paikalla) jälkeen team bnding, eli mentiin kaikki yhden tytön luokse for tie dye & sundaes. Värjättiin t-paitoja ja syötiin jäätelöä. Oli kivaa.

Tälläinen pikainen tähän väliin. Kello on 8.09 pm ja mun nukkumaanmenoaika ehkä meni jo (itse asettamani). Toinen hups. PS leivon huomenna karjalanpiirakoita.

one hill of a sport

Perjantaina olin tulossa kirjoittamaan tänne, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Onneksi en tullut. Sillä nyt on. Tavallisen kouluviikon (okei, onko mikään täällä tavallista) jälkeen olen nyt siirtynyt vahvasti sairastuvan puolelle. Siis saavuttanut sen rajapyykin, jonka jälkeen voin kutsua itseäni flunssaiseksi. Ääntä ei käytännössä ole (yskiessä kyllä koko naapurusto kuulee) ja nenä on kovasti paljon tukossa. Ja kun sanoin coach Davelle eilen ennen meetiä, etten tiedä, onko minun kannattavaa juosta, hän vain totesi että: 'Everyone is having a little cold.'

Joten eilen sitten juoksin hyvin puolikuntoisena Jefferson-Monroe Inviten, joka oli kyllä ehkä toistaiseksi hauskin kilpailu, jossa olen ollut. Ensinnäkin paikka oli ihan mahtava: Sterling state park aivan Lake Erien (yksi suurista järvistä) rannalla. Maisema oli kyllä niinkuin suurenkin meren rannalla, sillä Suuret järvet ovat todellakin suuria, eli vastarannasta ei kyllä ollut tietoakaan. Tietysti oli ihan kiva sääkin: aurinkoa ja pieni tuulenvire sekä lämpöä aamusella semmoinen 20 astetta.

Rata oli aika tasainen ja kulki ihan rannassa. Paikalla oli paljon väkeä, ja koska rata oli lähes kokonaan yhdellä nurmikentällä, oli kannustus aika huimaa. Oma loppuaikani oli muistaakseni 21.15 ja sijoitus 17. Sain siis toisen varsity cross country -mitalini. So happy. Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan, kun East juoksi toisessa kisassa samassa paikassa ja Erin sijoittui 6:nneksi huonommalla ajalla. Hmph, olisin varmaan voittanut sen divisioonan.

Varsity Girls!

Osa tytöistä kävi sitten kisan jälkeen uimassa. Itse päätin olla menemättä, kunhan uitin jalkojani, sillä tosiaan olin ja olen edelleen kipeänä. Taiteellisia valokuvia kyllä sain aalloista..

Cross County. It's one hill of a sport.

Ja vaikka yleensä en tykkää käyttää puuvillat-paitoja enkä näin ollen osta muistopaitoja meeteistä niin tää oli ihan pakollinen. Näillä on paljon kaikenlaisia lausahduksia maastojuoksusta. Mutta tämä oli ehdottomasti paras tähän mennessä (kuva yläpuolella). Muita hyviä on ollut esimerkiksi:

7 days without running makes one weak.

Our sport is your sport's punishment.

The purpose of running is not to win a race. The purpose of running is to test the limits of human heart.

Asiasta kukkaruukkuun ensi viikonloppuna on Homecoming. Mulle ei ole ihan selvinnyt, miksi sitä juhlitaan, mutta se tarkoittaa että perjantai-iltana on jalkapallo- (football, ei soccer) -peli, jota koko koulu menee katsomaan ja lauantai-iltana on sitten Homecoming dance. Lisäksi ensiviikko on pukeutumisteemaviikko, eli huomenna aloitetaan teemailu yöpukuteemalla, mikäli tästä kuntoudun koulukuntoiseksi huomiseen mennessä. Tiistaina jatkuu twinningillä ja keskiviikko on superhero day, torstai class colors (seniors: black) ja perjantaina kannatetaan koulun joukkuetta sini-kultaisilla väreillä.    

Ei mulla kai sitten muuta, pärjäilkää siellä ensilumenne kanssa..

3-5-8... 10!

Täällä minä edelleen olen. 6708 kilometrin päässä kotoa. Ja olen kiireinen. Elämääni rytmittää lähinnä koulu ja siihen liittyvät aktiviteetit, kuten eräs nimeltä mainitsematon asia nimeltä maastojuoksu. Ai ette ole ennen kuulleetkaan moisesta? No minäpä kerron. Olen ollut 7 päivän aikana 3 kisoissa ja meillä on ollut kolmet treenit. Huomenna pääsen juoksemaan 8 mailin itsenäisen treenin, koska kisat oli perjantaina ja viikonloppuisin ei pidetä yhteisiä harjoituksia. Ei muuten tokikaan harmittanut eilen kun olin 31/252 ajalla 20:49, kun 30 parasta sai mitalin. Aina ei toki voi voittaa..

Senior pyramid!!

That sukkarusketus, though

Keltaisessa koulubussissa

Kylmä oli yhtäkkiä

jv:n lähtö. MSU Spartan Invitessa siis kilpailee varmaan 2000 juoksijaa eri sarjoissa, ettei ollut ihan pikku tapahtuma.

That schoolwork

Ilmoittauduin myös koripallojoukkueeseen ja meidän treenit alkoivat viime maanantaina. Pääosin ennen kauden alkua ollaan salilla, ja kun sinne menin oudokseltaan niin kyllä tiistaina jokaista lihasta särki. Keskiviikkona, joka on toinen koripallopäivä, ei treenejä sitten ollutkaan, koska meillä oli päällä tornadouhka, joka ei sitten kuitenkaan toteutunut, ja juoksimme maastojuoksutreenit urheilukentällä (20 kertaa kenttä ympäri). Eilen olin ps katsomassa SL Lionsin jenkkifutispeliä. Sääntöjä en oikein ymmärtänyt ja oli ihan tosi kylmä ja kaikki vaan huusi kannustusta, mutta kivaa oli. Ehkä menen joskus uudestaan..

Mutta jotta ei mene ihan urheiluksi, niin kerron teille, mitä tein tänään. Kuvia ei ole, koska elektroniikkaa ei saanut käyttää, mutta tänään oli YFU Oakland field post-arrival orientation. Ja siellä oli kyllä kivaa. Tapasin paljon ihmisiä erilaisista maista ja kulttuureista (jopa muutaman suomalaisen) ja nautin päivästä 'vertaisteni' kanssa. Päivän parhaat olivat:

1. Sain karkkipalkinnon, koska olin ryhmän ainoa, joka oli osallistunut kotitöihin pesemällä vessan.
2. Kirjoitin nimeni ruotsalaisen ryhmätoverin paperiin kohtaan *kotoisin samasta maasta*, koska osaan puhua ruotsia (close enough)
3. Opetin Tsekkiläisen Denniksen tekemään origamilinnun.
4. Lupauduin menemään pelaamaan jalkapalloa (soccer, ei football) vaihtareiden kanssa Noviin tässä joskus.
5. Pelasin moraalikompassia Chileläistä Victoria vastaan ja vastasin toteamuksiin kyllä tai ei, koska muita vaihtoehtoja ei ollut.
6. Osasin lukea tanskalaisen Jonaksen blogia vaikka se olikin tanskaksi, koska oon ruotsinkielentaitoinen tai jotain.

Sitten illalla tein Governmentinläksyjä Brianin kanssa. Koska kyllä en mitään siitä ymmärrä.

Eikai tässä muuta, kiitos korteista ja lahjoista, jotka ovat löytäneet tänne tällä viikolla.

Birthday.

Mulla on vähän hassu fiilis just tällä hetkellä. Vietin eilen synttäreitäni. Ja syntymäpäiväni kesti sen 31 tuntia, koska ensimmäiset onnitteluviestit tuli Suomesta jo perjantaina iltapäivällä, kun teillä oli jo päivä vaihtunut siellä koti-Suomessa. Joka tapauksessa en aio valittaa, sillä kyllä pidin hauskan syntymäpäivän. Siihen sisältyi yllätys yllätys maastojuoksua, kakkua, lahjoja skypeä ja tem banding -aktiviteetteja.

Sain naapurin Natalielta ilmapallon ja jättiläiscupcaken :)

Aamulla tosiaan piti herätä heti kuuden jälkeen, sillä meillä oli se jo aikaisemmin mainitsemani Witch's Hat Run eli 5kmn maantiejuoksukilpailu South Lyonin keskustassa. Aikaa käytin tuohon kilpailuun 20 minuttia ja 30 sekuntia. Ja voitin oman sarjani. Tosin osa tytöistä juoksi 10kmn kisan ja Eastin parhaat olivat toisissa kilpailuissa. Tällä kertaa ei (onneksi) ollut niin kuuma kuin viimeksi ja ulkona pystyi siis jopa melkein hengittämään ilmankosteudelta, joten olosuhteet olivat mukavat. Ja rata huomattavasti edellistä tasaisempi. Anut ylämäki oli juuri ennen maaliviivaa.

Palkintojenjaon jälkeen

Numero ja trophy.

 Kotiin tultuani aloin (suihkun jälkeen) puuhailla Skype-yhteyttä Suomeen. Siinä sivussa havaitsin, ettei puhelimeni lähetä tekstiviestejä Suomeen. Ja ettei pikkuveljeni juurikaan käytä puhelintaan, vaikka juuri sai uuden. Lopulta kuitenkin sain yhteyden Suomeen. Juttelin Skypen välityksellä suunnilleen puolitoista tuntia. Ja olin iloinen joka hetkestä. Oli niin hienoa pystyä näkemään ja kuulemaan omaa perhettä oikeasti, ei vain kirjeiden ja sähköpostien välityksellä. Kiitokset sille viisaalle, joka Skypen on joskus keksinyt.

Sen jälkeen olikin sitten kakun ja synttärilahjojen vuoro. Tosin availin Suomesta postin mukana tulleita lahjoja ja kortteja jo perjantaina: kiitos kaikista niistä, jotka jo tulivat, ja niistäkin, jotka tulevat vasta ensi viikolla postin mukana, sillä tänne ei taida posti tulla viikonloppuisin. Hostvanhemmiltani sain ihanan rannekorun ja hostveljeltäni lahjakortin ehkä maailman parhaaseen jäätelöpaikkaan, joka sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä meiltä kotoa. Sitten naapurin Billy ja Nataliekin tulivat käymään (se oli yllätys), ja he toivat minulle ilmapallon ja valkosuklaacupcaken. Sitten söimme vaaleanpunaista kakkua, joka oli tosi hyvää, mutta tosi makeaa. Sen jälkeen minun olikin aika lähteä maastojuoksujoukkueen team bandingiin Muutaman mailin päässä sijaitsevalle maatilalle, joka valmista apple cideria (vähänniinkuin kotitekoista omenamehua) ja donitseja. Lisäksi siellä oli Corn Maze, eli maissipeltoon tehty labyrintti, joka hyvin nopeasti muutti statantereeksi, jossa maissintähkäpommit lentelivät ja itseään piti yrittää suojata, tai ainakin olla jatkuvassa valmiudessa suojautumaan. Eipä sillä, se oli kyllä hauskaa. Ja löysin farmin sekatavarapuodita myös hedelmäkarkkeja (nimeltään Swedish fish) ja oli taivaassa, koska olen niin kaivannut tuollaisia pehmeitä hedelmäkarkkeja.

kakku kahdeksalla (1 & 7) kynttilällä

Labyrintti

Team bandingiin kuului myös bonfire, jolla melkein jouduin laulamaan suomeksi, mutta joku ihana ihminen onneksi keksi juuri silloin lähteä donitsipuotiin, joten en joutunutkaan laulamaan. Ei siinä muuten mitään, muttakun ei ollut säestystä enkä siihen hätään keksinyt mitään laulua. Seuraavan kerran kun kysyvät aion laulaa niille sen laulun iihen mukirytmiin samalla sitä rummuttaen. Saavat sitä sitten hämmästellä.

Vielä siis kiitos kaikille onnitelleille. TOivottavasti Suomessa menee hienosti.

P.S. Se, että olen ollut kuukauden täällä puhumassa englantia kuulemma vaikuttaa jo nyt puhumiseeni. En aio edes arvata, miten paljon se vaikutaa sitten kun tulen kotiin.

The First Day Of School

Tänään se sitten alkoi. Koulu. Ihan just niin pelottavana ja outona ja erilaisena ja hienona kuin kuvittelinkin. Heräsin jo ennen herätystäni kello 5.57 nukuttuani noin kolmisen tuntia yöunia, mutta se ei menoa haitannut. Ai kuinka niin jännitin ensimmäistä koulupäivää? Enkä jännittänyt. Muuten vaan valvoin.

pihalla oli melkein pimeää, kun lähettiin kotoa.

Tuntui kyllä vähän hassulta mennä oikeasti kouluun. Kyllähän mä siellä oon rampannut monen monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, mutta silti. Ja vielä kummallisemmalta tuntuu, että menen sinne huomenna uudestaan. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä. Aina uudestaan. Ja jouluun asti minulla on joka päivä sama lukujärjestys:

Klo 7:20-8:18  20th Century Perspectives

 klo 8:24-9:22   German 2

klo 9:28-10:26   Algebra 2

klo 10:32-10:58 Lunch

klo 11:04-12:02 Ceramics

klo 12:08-1:09 Government

klo 1:15-2:13 Foundations of Health and Physical Education

Tänään meillä tosin oli vain 'half day' eli päästiin kotiin jo 10.08 tai jotakin sellaista. Sinäkin aikana kuitenkin ehti sattua ja tapahtua ja hieman sekavissa tunnelmissa odotankin huomista; ensimmäistä virallista koulupäivääni. HUomenna siis se kuuluisa riemu repeää, kun ruvetaan oikeasti yrittämään jotakin opiskeluakin, kun tänään lähinnä vaan opetin opettajia lausumaan mun simeni niin, että se in tunnistettavissa (ei Meizu eikä Mazu).

True story bros.

Tosiaan kun päästiin koululle, oli ensimmäinen haaste löytää ensimmäinen luokka. Karttani (alla) oli hieman vanhahtava, mutta vielä tässä vaiheessa se toimi oikein erinomaisesti. Ensimmäinen tuntihan minulla on Englanti ja se on yhdessä Brianin kanssa, mutta hän ei tiennyt yhtään sen enempää kuin minäkään, mihin olimme menossa. Luokka kuitenkin läytyi melko helposti, ja opettaja oli heti todella kiinnostunut Suomesta ja suomalaisuudesta. Tuossa luokassa tapasin myös japanilaisen vaihto-oppilaan, jonk akanssa en kyllä tuon tunnin jälkeen ole samoilla kursseilla, mikä on sinänsä ikävää. Hän oli vähän ujo, mutta tosi mukava.

TOinen tunti oli saksaa. Ja se oli kyllä pääsäni iloisesti toisen kotimaisen kanssa sekaisin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin. Onneksi kukaan muukaan ei kuitenkaan ollut ihan terävimmillään heti ensimmäisellä tunnilla, joten minullahan on aikaa kerrata. Opettaja ei ehkä ollut ihan suurin lempparini, mutta ainakin hän piti minusta. Tunnin jälkeen totesi vain, että 'I love your name, Maiju'

Kolmannella tunnilla (nämähän oikeasti kestivät 26 minuuttia, eivät koko tuntia) olinkin sitten onnellisesti väärässä luokassa, sillä joku nimeltä mainitsematon hostisäni oli merkinnyt karttani väärin. Ei se mitään, tutustuin yhteen erittäin mukavaan fysiikanopettajaan (Mr. Caves aka Caveman), joka auttoi minua mielellään, ja lopulta löysin seuraavan kuuden minuutin tauon aikana jopa oikean matematiikanluokan, jossa opettaja otti asian huumorilla ja lupasi merkitä minut läsnäolleeksi.

Surullisen kuuluisa kartta. Ensimmäinen kerros.

Keramiikan tai savitöiden tai mikäsenytsittenonkaansuomeksi opettajakin vaikutti yllättäen mukavalta. Hän ei turhia paasannut vaan luapsi säästää sen huomiselle. Niinpä me saimme tutustua toisiimme. Muutama sophomoretyttö, joiden kanssa istuin samassa pöydässä, vaikuttikin hyvin kiinnostuneelta Suomesta, vaikkei kyllä mitään kotimaastani tiennytkään. He olivat kuitenkin hyvin mukavia. Kenties saan heistä itselleni kavereita.

 

Governmentinopettaja Mr Simovski on kotoisin Makedoniasta. Mutta hän on oikeasti serbi. Tämä tuli äärimmäisen selväksi hänen tunnillaan. Hän oli ainoa, joka laittoi meidät suoraan itsemäärittämäänsä istumajärjestykseen. Hän ehkä hieman jaarittelee, mutta ainakin ymmärtää, ettei oppilaiden selkiä kannata pilata kirjojenkanniskelulla, vaan kannattaa antaa oppilaille yksi kirja kotiin ja pitää luokassa 'luokkakirjoja' eli samoja kirjoja. So clever! 

  

ootd

Jos nyt vielä kerron viimeisestä tunnista, niin opettaja oli ihan mahtava. Hän haluvi ihan välttämättä arvata, mistä maasta olen kotoisin ja hän oli ainoa, joka osasi hyväksyttävästi ääntää nimeni ensimmäisen ohjeistuskerran jälkeen. Mutta arvaus meni metsään (Sweden!). Ei se mitään. Olin ainut senior koko luokassa, mutta ei se mitään. Olen ylpeä vanhus.

Tänään oli myös ylläripyllä xc-treenit ja ne kestivät kolme tuntia ja olivat todelliset rääkkitreenit. Iloinen uutinen on se, että saan lauantaina juosta 5k:n, ettei tarvitsekaan asfaltilla juosta kymmentä kilometriä täysillä. Tämä tosin siksi, että minun kuulemma tarvitsee saada vauhti - ei kestävyys - harjoitteita.

Nyt menen nukkumaan, älkää välittäkö kirjoitus- tai kielioppivirheistä. Haleja. 

Huomenna.

Huomenna se alkaa. Koulu. Huomenna. Mun ensimmäinen päiväni amerikkalaisessa High Schoolissa. Jossa on oppilaita 22 kertaa niin monta kuin mun koulussani siellä kotona. Jossa on oppilaita enemmän kuin neljäsosa koko mun kotikaupungin väkiluvusta. Se on siis sanalla sanoen valtava. Ja ehkä mua vähän jännittää. Tai pelottaa. Mutta onneksi olen innoissanikin.

Koulu alkaa täällä joka päivä kello 7.20, kuten olen saattanut jo mainitakin. Kyllä nauratti, kun Iltalehti tai -sanomat uutisoi viikolla siitä, kuinka kahdeksaan kouluun meneminen on pahaksi terveydelle. Että tervetuloa vaan kaikki maailman taudit. Odotan teitä innolla. Mutta joka tapauksessa tästä lähin kello soittaa viimeistään kuudelta joka aamu. Koulu päättyy huomenna klo 10.08 ja normaaleina päivinä 2.13. Täällä eletään minutilleen.

Kouluun otetaan eväät. Ja paras vaihtoehtohan on se legendaarinen peanutbutter & jelly sandwich. Itse en kyllä tykkää maapähkinävoista, ja kun mainitsin asiasta hienotunteisesti hostisälleni hän totesi että "You can have it with only jelly on it." Selvä homma. Ostivat minulle kaupasta tummaa leipääkin. Olin ihan otettu kun vanhemmat tulivat kotiin ja sanoivat että "To remind you of Finland."

Tänään katsotiin myös valokuvia Suomesta. Heidänkin mielestään Voiton Zen-asento oli hauska. Ja he pitivät kotitaloani tosi kauniina. Heidän mielestään Lappi oli kaunis. Ja kaikki kuvat olivat hienoja. Host-perheeni on itse asiassa tulossa Suomeen kesällä 2016 ainakin kahdeksi viikoksi ja he suunnattoman kiinnostuneena kyselevät minulta, mitä Suomessa pitäisi nähdä. Lisäksi host-veljeni tulee Suomeen ensi kesänä luultavasti niin, että lennämme samalla lennolla. Hän aikoo viettää aikaa aikaisempien vaihto-oppilaiden ja kenties minunkin kanssani.

Olen myös alkanut kutoa joululahjoja. Olen jo neljän päivän aikana tehnyt yhdet villasukat ja yhdet tumput. Tosin perheeni täällä on niin suuri että lienee hyväkin olla ajoissa. Nyt pitänee kuitenkin mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä.

Terveisiä kotiin!